Ramona eli meidän kanssamme monta hyvää ja onnellista vuotta. Ja olen onnellinen jokaisesta hetkestä jotka sain viettää rakkaan Ramonan kanssa. Ramona opetti minulle lisää asioita koiran ajatusmaailmasta ja siitä kuinka vaikeaa voi olla koiranomistajan rooli, varsinkin tämän luopumisen suhteen.

Elämä ilman Ramonaa tuntuu tyhjältä vaikka Poju piristääkin meitä omilla toilailluillaan, mutta se ei ole tuttu ja turvallinen Ramona jota taas kukaan koira ei korvaa.

Kokoajan odotan että milloin Ramona juoksee jostain kulman takaa häntä heiluen ja ilme sanoo;

"Äiti, minä tulin kotiin".

Ramona on muistoissamme.