Eilen sitten kävi se viimeinen tikki.

Leevi seisoi Ramonan vieressä ja silitteli sitä nätisti. Ramona rupesi murisemaan ja näytti kunnolla hampaita Leeville. Minä ärähdin ja Ramona luikki korvat luimussa sohvalle.

Ramona olisi voinut mennä pois siitä koska edessä, takana tai muualla ei ollut mitään estettä miksi se ei olisi voinut lähteä siitä kävelemään, mutta se vain seisoi paikoillaan ja irvisti hammaskalusto täysin esillä.

Aamulla soitin vaikean puhelun eläinlääkärille ja tilasin Ramonalle lopetusajan.

Tulee olemaan rankat ajat sekä rankka ja vaikea päivä ensi viikon perjantaina.